Flores


Tänään on lauantai ja 27. päivä helmikuuta. Kun katselen ulos ikkunasta, niin näen kauas, mutta sumua siellä näyttää vielä olevan ja mittari näyttää 0. Mutta lunta ei sada eikä aurinkoakaan näy. Koskahan se aurinko jälleen näyttäytyisi täällä Pohjolassakin? Koneeni näyttää, että lunta satelee joka päivä, huhhuh. Minne nämä lumet mahtuvat ja millainen loskakeli sitten tulee, kun lumi alkaa sulamaan. No, onneksi ei enää tarvi tehdä lumitöitä!

Meillä on iloa ja surua, vaikka niinhän se yleensä on, että kaikki surut kaatuu päälle yhtäaikaa. No, surun jälkeen alkaa seesteinen aika ja ilon päiviä riittää.

Meillä on siis surua siksi, koska tyttäreni rakas Bichon, 15 vuotias, on saanut epilepsian ja on hyvin huonossa kunnossa, joten hänet pitää päästää Taivaaseen muiden kavereidensa keskuuteen. Hän on ollut hyvin iloinen , mummin Pumpulipoika, mutta nyt ei tajua mistään mitään ja on poissaoleva. Me katsomme yhdessä tyttäreni kanssa uurnan hänelle ja säilytämme sitä täällä meidän omiemme joukossa. Meidän Taivaaseen päässeet Cindy ja Rosalinda olivat Pumpulipojan hyviä kavereita. Mutta me kestämme tämän menetyksen kaikki yhdessä.

Ilon aihe on se, että rakas tyttäreni muuttaa pian tänne samaan taloon kuin me olemme. Näin saamme olla yhdessä jatkuvasti ja pidämme käsityöiltoja ja -päiviä joka päivä. Voimme näin syödä yhdessä ja nauttia vaikka parvekkeella latteet yhdessä, mitä emme ole voineet tehdä moneen vuoteen hänen opiskelunsa takia. Nyt hän on opiaskelunsa päätöksessä ja näin vapautuu "kahleistaan" ja voi elää omanlaista elämää ja tehdä mitä haluaa. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Minä sain eilen Irma nukkeni mekon valmiiksi ja lankakin riitti juuri ja juuri, mutta saa toki kelvata. Minähän voin tehdä uuden mekon hänellekin taas jonain päivänä. Nyt virkkasin vain Puro Batik monikirjava-langasta eli sukkien jämistä sen mekon.

Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja pitäkää itsestänne huolta!